Muutamia vuosia sitten kirjoitin lapsuudesta tuttuja eläinrunoja koneelleni ja tulostin lastenlapsien luettavaksi. Koska ystävänikin tuntuivat tykkäävän näistä, tässä taas yksi:

Jänikset

Tuli käytyä siskoa ja sulhoaan ilahduttamassa viime viikolla. Matka on vaan niin pitkä ja rankka. Mutta sen mukavampaa oli sitten. Käytiin vielä poimimassa puolukoita. Olivat jo vähän pakkasen puremia, mutta hyvin kuitenkin onnistui poimurillakin kerääminen. Paleltiin parina päivänä karpalosuolla ja yhtenä päivänä vietettiin aikaa vesilläkin. Tuli yksi kalakin, jonka sisko jakoi kristillisesti kahtia ja toinen puoli köllöttelee nyt meidän pakastimessamme. Illat pelasimme Rummikub-numeropeliä. On se sentään yli 8-vuotiaille tarkoitettu. Meille sen on dementian ehkäisyä. Herkuttelimme! Ajattelin, että uskaltaako sitä vaa´alle mennä, mutta hups, toista kiloa näytti vähemmän kuin lähtiessä. Se oli se suokävely, jonka piikkiin sen voinee laskea, vai oliko punaisen juoman, mitä myös nautiskelimme, siis vain nautiskelimme. Päivät vierähtivät tosi nopeasti.

Takisin tullessa oli muutaman sadan kilometrin matkalla luntakin maassa. Tiellä jopa aurausjälkiä. Onneksemme sateinen ilma sattui edelliselle päivälle ja meille aurinkoinen, kuiva ajokeli.

Menomatkalla saimme nauttia värikkäistä maisemista. Viikon aikana olivat lehdet tippuneet kuitenkin suurelta osin  maahan. Nyt vain odotellaan talven tuloa. Ei vain oikein näytä siltä, kun päivällä lämpötila kipuaa kymmeneen plus-asteeseen.