"Voimme nähdä, ja kuulla asioita, mutta kaikkein kauneimmat asiat tunnemme sisällämme"

Eikös olekkin niin, että kuin näemme oikein kaunista, tuntuu niin kuin pakahtuisi.

Sateen ennusteluista huolimatta meillä paistaa aurinko, lämmintä 12,5 astetta. Mutta onhan sentään vielä huhtikuu. Maanviljelijät ovat innoissaan päästessään pelloille näin aikaisin.

Viikon lopuksi, tai itse asiassa vielä keskiviikkoon asti olemme vahtimassa pojan poikia. Vanhemmat lähtevät kaveriporukan kanssa Riikaan. Täytyisi sekin paikka käydä katsastamassa. Nykyisin ihmiset kovasti käyvät siellä. Onhan se vähän pidemmällä kuin Tallinna, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole.

Taidankin toivotella jo nyt oikein hyvää vappua!

Olen taas laiskotellut, eikä ole tulllut kirjoitelluksi, mutta kisun välityksellä haleja kuitenkin teille kaikille.

Mutaman sadepäivän jälkeen tänään on taas paistaneut aurinko. Koivujen hiirenkorvat ovat jo isoja, joten vain muutaman lämpöisen päivän jälkeen on lehti puussa. Toivottavasti ei tule enää niin kylmää, että ne paleltuu. Meillä on pihassa tammi. Kahtena edellisenä kevänä on lehdet paletuneet niin, että vain ruskeat sykeröt olivat jäljellä.  Luulin ensimmäisellä kerralla, että se oli puun menoa. Luonto on kuitenkin järjestänyt niin, että varastoissa on tarpeet vielä uusille lehdille. Ja niin se kasvati uudet, tosin vähän hennommat lehdet.

On ollut tosi lämmintä. Tänään ihan erityisen. Koko päivän on paistanut aurinko pilvettömältä taivaalta. Vähäinen tuuli pumpulinpehmoista, ihan kuin kesällä. Krookukset ovat täydessä kukassa, sinisenä keltaisena ja valkoisena. Scillat samoin sinisenä pitkin nurmikkoa. Yksi talventähtikin on säästynyt viime kesän kuivuudelta. Vähän matkan päässä yhden talon pihalla ja pitkin aidan viertä kukkii sinivuokot laajoina ryppäinä. Täytyy hiipiä jonakin päivänä ja otta kuvia.

Sitten sisälle. Tuo punainen kiinanruusu kukkii yleensä harvakseltaan ympäri vuoden. Nyt on vallan villiintynyt. Laskin juuri, että siinä on kahdeksan kukkaa ja lukemattomasti nuppuja. Saa nähdä jaksaako kaikkia avata vai tiputtaako osan. Keltaisessakin on muutama nuppu. Sisaren helmikuussa tuoma gloxi kukkii myös aina vaan. Ja joulukaktukset, nekin taas. 

Tänään rapsuttelin pihaa. Kokonaan ei vielä voinut haravoida. Varjoisat paikat on liian märkiä. Eipä tullut joka keväisiä rakkoja hienon hipiän omaaviin kätösiini. Oli nimittäin karvavuoriset paksut hanskat käsissä. Vähän nauratti iseänikin, mutta kestin mieluummin kuin kipeät rakot.

Tässä vanhoista kuvistani koottu harjoitus-slide. Mies lähti aamulla keilareissuilleen. Niinpä rupesin leikkimään ja opettelemaan uutta. Välillä kövi sormi suussa, kun en heti hoksannut kaikkea. Mutta valmista tuli kuitenkin