Kyllä kesä alkaa olla parhaimmillaan. Tänään on ukkostanut ja vähän satanutkin. Ukkonen kierteli ympärillä, mutta ei tullut lähelle.  On ollut ihan hautovan lämmin päivä. Istuttelin pavut penkkiin ja muutaman kurpitsankin. Tomatintaimetkin kävimme ostamassa. Ei kuitenkaan vielä laitettu penkkiin. Katsotaan muutama päivä, miten säät kehittyvät. Täytyy vain pitää peukkuja, ettei tule hallaa. Ettei tarvitsisi peitellä.

Telkkari sanoi itsensä irti eilen. Olikin jo täysin palvellut, iso musta möllikkä. Aamulla oli  lähdettävä ostoksille. On ne mokomat hinnakkaita, mutta on kuvakin hyvä. Tallentava digiboksi olisi sitten vielä hankittava, koska syksyllä ilmeisesti videonauhuri joutuu puoliksi eläkkeelle. Ei voi käyttää kuin vanhojen nauhojen katseluun. Näin minä asian ymmärsin.

Hyvää helluntaita, ystävät!

Tein ystättäreni kanssa n.7 km lenkin. Kävelimme sellaista "rasvanpolttovauhtia". Minulla oli kamera mukanani, niinpä pysähdeltiin ja ihailtiin tätä Suomen suvea. Tosin välillä ripautteli vettäkin, muttei kuitenkaan niin, että olisimme pahemmin kastuneet. Kaunista on. Ja voikukkia. Joku kertoi, että ennätysmäärä. Liekö viimekesän kuivuuden syytä. Voikukka on niin vahva kasvi, että kesti sen hyvin.

Nuo kuvan fasaanit olivat lauantaina tässä meidän pihassa. Otin kameran ja lähdin hiljaa seuraamaan niitä kuvanotto mielessä. Ja toiveena vielä sekin, että saisin ne samaan kuvaan. Onnistuihan se, mutta tekivät pikän kierroksen  puistoalueen kautta naapurin pihalle. Kuvat näppäsin sitten aidan yli. Viime kesänä oli ainakin kaksi kukkoa, toinen oli satuttanut jalkansa ja veti sitä perässään. Mutta kovaa se silti pääsi tarpeen tullen. Tänä keväänä ei ole näkynyt kuin yksi kukko, ja kaksi kanaa. Moniavioinenko? Kukko kävi pitkin talvea ruokailemassa lintulaudan alla. Kauniitahan ne ovat katsella, mutta on niistä riesaakin. Ensinnäkin ääni. Se kyllä herättää jos kukko kiekaisee ikkunan alla. Aivan kuin sirkkelin käynnistäisi. Toinen on vierailut kasvimaalla. Tässä vaiheessa auttaa harso penkkienpäällä. Myöhemmin laitamme aidan, jo rusakoiden vierailun takiakin. Fasaanit nimittäin kiskovat sipuli maasta ja heittelevät pitkin penkkiä.

Tänäänkin oli oikein kesäinen päivä. Laitoin salaatit, persiljan, tillin ja kehäkukkien siemenet maahan. Eilen istutimme sipulit. Pavut ja kurpitsat sitten, kun taimet ovat kasvaneet ruukuissa ja säät ovat pysyvämmin lämmenneet. Muuta en sitten kylväkkään. Muutama vuosi sitten kasvatin myös juurikasveja. Nyt en enää viitsi. Sitä paitsi maa on aika savista ja jos tulee kuiva kesä, ei edes kastelu auta. Ei oikein tule satoa. Ai niin. Kuusi perunaa oli itänyt lomamme aikana kylmiössä. Ne laitoimme myös maahan. Varsinasta perunanviljelyä!

Kuvat tämänpäivän kukkasatoa.

Ystäväni Marjatta laittoi tällaisen tehtävän:

Selkä on kipeä! Eilen oli taas niin lämmintä ja aurinkoista, ettei malttanut olla pois pihalta ja kukkapenkeistä. Vuohenputket ovat vihonviimeisiä kukkien ystäviä. Toinen hyväkäs on Vuohenkello. Onneton kun istutin sellaisen perennapenkkiin vuosia sitten. Nyt sitä putkahtelee ympäriinsä. Noilla molemmilla on aivan mahtavat juuriverkostot. Niitä yritin repiä pois. Ja vähän muutakin ruoputella. Illalla sen sitten tunsin nahoissani. Liikkuminen sattui tosi paljon. Mutta eiköhän tämä tästä.

Voimme nähdä ja kuulla asioita, mutta kaikkein kauneimmat asiat tunnemme sisällämme.

Hyvää äitienpäivää !

Kaunista, lämmintä viikonloppua

Viikonloppu meni sutjakkaasti. Pikku Martin on niin reipas ja kiltti. Lauantaina oli hyvin tekemistäkin. Oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Laittelimme ruukkuihin yrtti-siemeniä. Kitkettiin vähän vuohenputkia. Ja mikä parasta, sai tehdä ukin kanssa oikein töitä. Pystyttää keinu ja pihakalusteet. Sitten hän ehdotti, että eikös juotaisi päiväkahvit ulkona. Niin sitten tehtiin. Hänelle kaakatoa ja meille kahvia. Oli poika niin mielissään. Sunnuntaina teimme mutkan kotimatkalla ja kävimme katsomassa kaloja Kotkan Maretariumissa.

Huomasi selvästi, että Helsingin tienoolla on kevät pidemmällä kuin meillä.

Viileänsorttinen kevätpäivän ilta. Tänään piti säätiedotusten mukaan sataa vettä. Eipä satanut. Onneksi. Kävin polkupyörällä "treenijumpassa" n.  4,5 km päässä.  Oli siis 45 minuuttia reipasta kuntojumpaa ja sen jälkeen puolen tunnin venyttelyt. Kotoa lähtiessä pelkäsin, etten jaksa pyöräillä takaisin( HEH), mutta ei tehnyt hetkenkään heikkoa. Loppupäivä onkin mennyt huiliessa. Tässä koneellakin olen ollut luvattoman kauan. Joku saisi määritellä mummeillekkin ajan, minkä saa konettaa.

Toukokuu alkoikin sitten viluisissa merkeissä. Tampereelle paistoi aurinko, mutta tuuli oli tosi purevaa. Eilen illalla myöhään kun tulimme kotiin, täysi kuu mollotti niin komeasti taivaalla. Ja tänä aamuna satoi lunta oikein sakeasti. Hetkessä oli maa valkoinen Tosin kohta myös suli pois.

Pari päivää tässä on "huilimista". Perjantaina tyttö tuo Martinin (7v) meille. Sunnuntaina viemme hänet kotiin ja jäämme yöksi. Laitamme pojan maanantai-aamuna kouluun, minkä jälkeen lähdemme kotiin. Vanhempansa sekä Matias ja Monika ovat purjehduskilpailussa (?) Ahvenanmaalla ja kotiutuvat maanantai-aamuna. Siis Matias ja Monika purjehtivat. Onhan se hyvä, että olemme vielä niin nuoria (!), että jaksamme kulkea. Vauvojen hoito ottaisi kyllä jo voimille, luulisin. Vaikka vähän onkin ikävä, kun ei ole niitä vauvoja enää, eikä taida tullakkaan. Jos Luoja suo, niin ehkä näemme vielä lastenlastenlapsia. HUHUH! Näitä aatoksia!