Seurasin viikkoja viherpeippo-pariskunnan pesänrakennustouhuja tämän ikkunan alla olevaan tuijaan. Ennen reissuun lähtöämme näytti hautominen olevan käynnissä ja odotukseni  olivat kovat nähdä pienten poikasten kehittymistä. Matkalta palattuamme ihmettelin muutaman päivän sitä, ettei lintuja näkynyt lainkaan. Luulin jo naapurin Emppu-kissan olleen asialla, mutta näin ei ollut.

Huomasin eräänä aamuna kun joku otus kiipesi runkoa pitkin määrätietoisesti suoraan pesälle. Suloinen orava oli ilmeisesti aikaisemmin huomannut pesimisen ja ryöstänyt munat/poikaset. Ihan suutahdin  ja menin ravistelemaan tuijaa. Ensin vain katsoa tillitti minua lehvien lomasta kunnes lisää ravisteltuani lähti pakoon. Saman tempun huomasin toistuvan myös juuri äsken. Orava luuli varmaan, että pesään on tullut lisää herkkuja. Olin tosi vihainen ja surullinen viherpeipon puolesta ja itsenikin takia. Vaan tällaistahan se elämä on.