Toista päivää jo sataa solkenaan. Ei pitäisi ainakaan pohjavesien vähyyttä kenenkään valittaa, on vettä tullut sitä rataa. Parissa viikossa yli 80 mm. Sieniä sataa, sanotaan. Toivottavast ei tule hallaa, että niitä todellakin saisi. Pelästyin jo, kun  säätiedotuksessa luvattiin, mutta ei sentään vielä ole mennyt pakkasen puolelle. Luonto on kuitenkin niin kauniin vihreä, ei yhtään syksyn tuntua, kun katsoo ikkunasta ulos.  Mittari kertoo kuitenkin lämpötilan olevan kymmenen asteen tienoolla. Takassa olen polttanut tulta, muuten sisäilma tulee niin helposti kostean tuntuiseksi. Metsään tekisi mieli. Puolukoita ja sieniä poimimaan. Suppilovahverot eivät taida vielä nousseet kuitenkaan. Luulisi niitä nyt tulevan. Viime syksynä ei saatu yhtään. Onneksi edellistä satoa on ollut runsaasti kuivattuna, että  on voinut herkutella.

Syksyn tuntua ilmassa. Tänä aamuna vain 12 ¤ lämmintä. Perjantai-aamuna vielä 19.
Onneksi muuten näyttää tulen van kaunis päivä.

Eilen kävimme metsässä puolukkamaita katsastamassa. Ensin kuitenkin kanttarellipaikalle. Saimmekin jonkin verran. Myös puolukoita pimimimme kolmisen litraa. Petikaveri intosi parempaan paikkaan. Niinpä menimme sellaiseen, mistä olemme menneinä syksyinä poimineet ämärikaupalla puolukoita. Nyt ei marjan marjaa. Liekö viime kesän kuivuus vielä vaikuttanut vai mikä. Kauniit vihreät varret ammottivat tyhjyyttään. Vielähän ei varsinainen poimintakausi ole käsillä, mutta kyllä nuo saamamme marjat olivat ihan kypsiä. Olisimme vielä jatkaneet etsimistä, mutta sadekuuro pilasi marjastushalut.