Olin eilen illalla teatterissa katsomassa Lainatenoria. Näytelmä on "vauhdikas farssikomedia tenorista ja tämän tuuraajasta". Kertoo kuuluisasta tenorista, jonka hermot on kireällä. Saadakseen hermonsa rauhoittumaan,  hän lääkitsee itseään ja tästä tietämättä myös oopperan joukkoon kuuluva Max antaa vaivihkaa myös rauhoittavia. Niinpä tenori nukkuu, eikä Max saa häntä hereille ja  hän luulee tätä kuolleeksi. Max joutuu esiintymään kuuluisana tenorina ja soppahan siitä syntyy, kun myös oikea henkilö herää ja pukeutuu roolin mukaan Othelloksi. Niinpä kaksi Othelloa häärää...

No niin. Hauska näytelmä. Vaikkakaan en oikein pidä ylinäyttelemisestä, mitä tässä tapahtuu aika paljon. Kaippa se kuuluu farssin luonteeseen.

Tänään kävimme taas etsimässä sieniä. Jonkin verran löysimmekin, mutta ei taida sellaista sienivuotta enää tullakkaan, kun oli jokunen vuosi sitten. Suppilovahveroitakin oli silloin niin paljon, ettei niitä todellakaan jaksanut kaikkia edes poimia. Kaksin käsin sai kerärä.

Tänään on ollut kaunis sääkin. Aamun sumun jälkeen on aurinko paistanut. Luonto on upea. Puut keltaisena ja punaisena. Hehkuvan värisinä. Maaruskaakin on aika paljon. Kaiken kaikkiaan kaunista.

<

Viime sunnuntaina olimme katsomassa, kun lapset purjehtivat kilpaa Saimaalla. Tai ei tuosta kilpailusta paljon iloa ollut, tahtui  niin kaukana järvellä, mutta olihan se kuitenkin kaunista katseltavaa. Ja oli mukava tavata lapsia sen jälkeen. Eikä satanutkaan!

Täällä sen sijaan on tullut taas vettä oikein taivaan täydeltä. Viisi päivää peräkkäin, enemmän tai vähemmän. Eilisestä lähtien enemmän. Tosin illan mittaan on kirkastunut. Jospa se ennustettu  intiaanikesä olisi  vihdoin alkamassa. Melko yksitoikkoista tämä oleminen.

Tai onhan tässä ollut tapahtumia. Maanantaina entisen työkaverin syntymäpäivät. Oikeasti ne olivat sunnuntaina, mutta silloin oli suku juhlimassa. Meille oli sitten ihan omat juhlat. Paljon mukavampi noin. Tänään aloitimme kesätauon jälkeen myös elkeläistapaamiset, lounaan merkeissä.

Kuten kuvasta näkyy. Viikko sitten löysimme, monen yrityksen jälkeen puolukoitakin. Mukana oli kaksi ämpäriä ja helposti saatiin täyteen. Lehdet kirjoittelivat, että tulee hyvin puolukoita, mutta ihmiset valittavat, ettei niitä kuitenkaan tahdo löytyä. Täällä päin ovat ihan eri paikoissa, kuin muina vuosina. Suppilovahverotkin ovat varmaan jo nousseet. Ei vaan ole oikein ollut asiaa metsään, kun on niin märkää.

Troijan Troijan puuhevonen – Wikipedia 
 
 Troijan puuhevonen vuoden 2004 elokuvasta Troija, esillä meren rannassa Çanakkalessa, Turkissa.

Troijan hevonen on kreikkalaisessa mytologiassa Troijan sodassa käytetty sotajuoni. Kreikkalaiset onnistuivat tunkeutumaan piirittämäänsä Troijaan kätkeytymällä onton hevosen sisään, jonka troijalaiset itse veivät kaupunginmuurien sisäpuolelle luullen sitä lahjaksi. Tunnetuin kuvaus puuhevosesta on Vergiliuksen Aeneis-eepoksen 2. laulussa, minkä lisäksi se mainitaan myös esimerkiksi Homeroksen Odysseiassa (VIII 493-).

Kreikkalaiset olivat hyökänneet Troijaan pelastaakseen troijalaisten kaappaaman Helenan, joka oli Menelaoksen, kreikkalaisten johtajan vaimo. Piiritys oli jatkunut jo kauan, ja kreikkalaiset olivat häviämässä. Jopa eräs heidän puolikuolematon sankarinsa, Akhilleus, oli tapettu, ja kreikkalaiset olivat epätoivoisia.

Lopulta Odysseus keksi rakentaa puusta mahtavan onton hevosen, jonka sisään osa sotilaista, muiden muassa Odysseus itse, voisivat piiloutua. Hevonen jätettiin Troijan edustalle samalla kun muut kreikkalaiset purjehtivat läheisen saaren taakse piiloon, niin että troijalaiset luulivat heidän luovuttaneen ja purjehtineen pois. Troijalaiset pitivät hevosta lahjana ja voitonmerkkinä ja päättivät viedä hevosen kaupunkiin Troijan torille, vaikka he joutuivat tuhoamaan osan muurista, koska hevonen oli niin suuri, ettei se mahtunut portista.

Illalla iloiset troijalaiset juhlivat kreikkalaisten antautumista. Pappi Laokoon kuitenkin epäili jotain, mutta merestä nousi kaksi käärmettä, jotka tappoivat hänet ja hänen poikansa, koska jumalat olivat päättäneet Troijan tuhosta. Keskellä yötä sotilaat ja Odysseus tulivat ulos hevosesta, tappoivat vartijat ja avasivat kaupungin portit muille sotilaille, jotka olivat purjehtineet huomaamatta takaisin Troijan lähelle. Kreikkalaiset kävivät yhdessä troijalaisten kimppuun, ja juhlimisesta väsyneet Troijan asukkaat tapettiin nopeasti.

 
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Troijan_puuhevonen

Luokka: Kreikkalainen mytologia

Tässä kuitenkin nykypäivää:

Sain eilen illalla ystäväni koneelta viestin näytönsäästäjstä. Yritin luonnollisesti avata sitä. En saanut auki ja lähetin hänelle tiedon, ettei aukea. Paluuviestissä kerrottiin, ettei hän ollut lähettänyt mitään ja, että hän oli sen saanut Kroatiasta ja koska oli odottanut sieltä postia oli myös yrittänyt avata sitä. Silloin alkoi kellot kilistä, ettei kaikki ollut kohdallaan. Heti tuli myös viestejä, jotka oli muka lähteneet meiltä ja ettei ne avaudu.  Pari viisasta osasi heti kertoa virus-pöpön iskusta. Ajoin turvaohjelman läpi ja kaikki näytti ihan OK. Tänä aamuna sitten alkoi tapahtua. Koko ajan tuli avauspyyntöjä tuohon viestiin . Yritin lähettää estoa, mutta ei auttanut. Äsken tuli vihdoin kahdetakin turvaohjelmalta tieto, että Troijalaiset olivat hyökänneet. Luulen saaneeni koneeni puhdistettua ja kaikki näyttää ainakin nyt hyvältä.Olen niin kiukkuinen tuollaisten tekijöille. Minkälaista tyydytystä mahtanevatkaan saada.

Tämä oli vaan purkausta ko. asiasta, ja VAROKAA OUTOJA VIESTEJÄ!

Eilen kävimme taas katsastamassa puolukkapaikkojamme. Täytyy uskoa, että niistä ei löydy tänä vuonna marjoja. Sen sijaan löysin ämpärillisen tuota kuvan metsän kultaa. Enemmänkin olisi varmasti löytynyt, mutta petikaveri oli sitä mieltä, että puolukoitahan tänne oli tultu poimimaan. Ja kun niitä ei ollut, piti lähteä kotiin.