Käytiin katkaisemassa talvea. Kaksiviikkoinen Lanzarotella ystävien kanssa hurahti siivillä. Päivät olivat lämpöisiä, yöt vähän viileitä.

Laitoin valokuvia albumillisen. En tidä missä mokailin, kun näkyvät paikoin aivan epäjärjestyksessä. En viitsi alkaa alusta, kun tällä nykyisellä systeemillä kestää niin kauan ladata.

Hyvää Uutta Vuotta!

Käväisimme Saariselällä. Kotiin tultuamme vähän ennen puolta yötä oli talon ympärillä ainakin puoli metriä lunta ja kadun varrella tosi korkea aurausvalli. Olin soittanut pyrypäivänä kodinvartija-naapurille ettei suotta alkaisi lumitöihin. Niinpä petikaverilla oli tunnin työ, ennen kuin sai auton talliin ja muutenkin pihan säällisen näköiseksi. No, parin viikon ainana ne sitten melkein sulivatkin pois. Viime yönä sitten satoi ja näyttää taas mukavan valoisalta.

Spacea on uusittu. En tiedä onko parempi. Kuvien lataaminen ainakin on hidasta. Ne kun ovat kaikkein isoimmalla otettuja. Yritin vaihtaa myös musiikkia, mutta en saanut tehtyä Einstein hyppäsi aina ruutuun älytesteineen, enkä ehtinyt väliin. Täytyy vielä yrittää, jos ei onnistu niin soikoon tämä loppuun asti.

Syksy on edennyt jo marraskuulle. Sadetta on saatu runsaasti. Vaan nyt paistaa aurinko puhtaalta taivaalta. Lämpötila nollan vaiheilla.

Suppilovahveroita on ollut valtavasti. Muutaman korillisen olen käynyt hakemassa. Olen kuivattanut ja laittanut pakkaseen. Tytön porukkakin kun tykkää kovasti. Ei siitä korillisesta montaa pussia tule, pannulla käyttämisen jälkeen menevät niin pieneen tilaan. Samoin kuivattaessa. Takan päällä on hyvä se tehdä.  Illalla kun laittaa sinne, amulla voi purkittaa. Metsässä on kiva kulkea, ja vielä kun löytyy saalistakin olo on hieno. Sitä vastoin sienten putsaaminen vie tolkuttomasti aikaa. Suppilovahverot ovat muuten puhtaita, paitsi jokainen suppilo on ovattava, sinne saattaa mennä roskia. Samoin roskia kertyy kerättäessä. Ei malta poistaa kaikkea.

Tuosta Alastomasta Immestä vielä sen verran. Olen googlettanut kukkaa ja ymmärsin varmasti väärin miehen selvityksen. Hän varmaan tarkoitti, että lehtiruusuke on samanlainen kuin Hyasintilla. Ei suinkaan kuki kahta kertaa. Lehdet kuihtuvat, ja kukat ilmestyvät syksyllä ilman lehtiä. Siitä kai tuo kansan antama nimi.

En malta olla laittamatta kuvaa tuttavien puutarhassa kukkivasta erikoisesta kukasta. Kuulemma keväällä kukkii ja on hyasintin näköinen. Nyt siinä oli kuvan näköiset kukat. Nimeltään tämä kaunistus on Alaston Impi eli Myrkkylilja.

                                                             Claude Monet

Sain tämän ihanan kortin kiitolliselta 13 vuotiaalta pojalta. Hänen on pitänyt tänä kesänä kerätä kasveja. Keräyslistalla oli kissankäpälä, eikä kotitienoolta ollut mistään löytynyt ko. kasvia. Niinpä "tuttu täti" toiselta puolen Suomea tuli apuun ja prässäsi sen hänelle. Tosin kukinto oli jo lakastunut, mutta jäljellä kuitenkin sen verran, että saa selvän minkälainen se on. Hauskaa, kun koulut ovat monen kymmenen vuoden jälkeen ottaneet mukaan myös kasvien keruun. Tosin vain yhtenä kesänä ja parinkymmenen kasvin verran, mutta kuitenkin. Pakottaahan se tutustumaan luontoon. Minun aikanani piti kerätä kolmena kesänä yhteensä 150 kasvia, ja kaiken lisäksi tenttiä latinankieliset nimet ym. asiat. Enpä ole tainnut tietoja tarvita elämäni varrella. Paitsi mukavaa on tuntea kasveja ja tietää niiden nimet. Ei kuitenkaan välttämättä latinaksi.

Pilvistä ja sateista on sää ollut taas päiväkaupalla. Melko lämmintä kuitenkin. Liki 20 parhaillaan, vaikka kello on vasta 10.

Viime lauantaina kävimme Kotkassa. Miehen opiskelukaverit aveceineen kokoontuivat viettämään aurinkoista päivää vuosijuhlan merkeissä. Tuo kummallisen näköinen rakennus on siis Merikeskus Vellamo, eli Merimuseo. Muutaman tunnin katselimme näyttelyjä, merellisiä, Jukka Rintalan suunnittelemia pukuja ja Kymenlaaksolaista elämää. Istuimme myös vähän aikaa satamassa "terassilla". Päiväkahvilla kävimme ystävien luona ja illallisen nautimme Ravintola Meriniemessä. Mukava päivä kokonaisuudessaan. Onneksi oli ihana ilma, joka kruunasi kaiken.

Tuon koommin ei taas ihanasta ilmasta ole saanutkaan nauttia. Sadetta on riittänyt. Toivottavasti loppuviikon ennusteet paremmasta pitävät paikkansa. Monika on tulossa muutamaksi päiväksi ja ensiviikoksi lapset ovat suunnitelleet serkkutapaamista tänne meille. Saa nähdä toteutuuko.

Ja taas. Reissussa. Viime tiistaina nettikeskusteluryhmämme kokoontui Virtain Rajaniemeen, ei nyt ihan täysilukuisena, mutta melkein. Torstaihin saakka sai nauttia Rajaniemen kauniista maisemista, tosi hyvästä ruoasta ja ennenkaikkea mukavasta seurasta. Tämä oli ryhmämme toinen tapaaminen, osa oli kuitenkin vasta esimmäistä kertaa. Vaan ihan tutuilta tuntuivat hekin. Mukava jatkaa netissä juttua, kun saa ihmiselle oikeat kasvot. Sää ei ollut parhaasta päästä. Eipä tuo haitannut. Neljän hengen joukolla kävimme poikkeamassa myös Keskisen valtakunnassa, Tuurissa. HUH mitkä markkinat. Eipä tarvitse mennä uudelleen. Myös paikallisessa kesäteatterissa ehdimme katsoa näytelmän "Malja Elämälle". Tulomatkalla kävimme Kalelassa Akseli Gallen-Kallelan paikkaan tutustumassa. Perjantaina säntäsimme sitten Kangasalalle mökkeilemään. Viikonloppu hurahti mukavasti sielläkin. Nyt on rauhoittumisen paikka.

Eilen oli vaihteeksi lämmin ja aurinkoinen päivä. Vaan illalla muuttui taas sateiseksi ja sitä riitti koko yön. Voi tätä kesää. Luonto kylläkin näyttää nauttivan On niin vihreää joka paikassa. Tien posket kukkivat mitä kauneimmin. Eipähän ole kasvien tarvinnut ainakaan kuivuudesta kärsiä.